Loppuviikosta saapui tilaamani Emmaljungan Citykoppa tuohon Ozonen runkoon. Patja odottaa pesuun pääsyä ja koppaosa on kaiken varalta saunotettu, nimimerkillä ötökkäkammoinen. Koppa oli tosiaan toukokuussa 2013 käyttöönotettu ensimmäistä kertaa joten kauaa edellinen omistaja ei ollut sitä pitänyt. Tosi siistissä kunnossa kaiken kaikkiaan. Hintaa kopalle tuli 150 euroa, mutta halusin juuri tuon PP-kankaan. :)
Tosi näppärästi se irtoaa tuosta rungosta. Mieskin kokeili sunnuntai-iltana vaunujen työntämistä pihalla ja tykkäsi kovasti rullaustuntumasta. Jännitin vähän miten reiluun 2 metriseen varteen istuu tuo työntökorkeus mutta hyvä kuulemma oli.
Fanni pääsi lauantai-iltana siskoni kanssa 1,5 tunniksi metsään juoksemaan. Alkupuoli meni hyvin, mutta noin kilometriä ennen kotia tuli soitto, että tulkaa vastaan, Fanni ei suostu kävelemään. Raukka oli ihan poikki ja päättänyt että ei kulje enää. :) Oli hauskan näköistä kun lähdettiin vastaan ja noin 500 metrin jälkeen siskoni juoksee vastaan Fanni sylissä. :P
Fanni oli kyllä tosi väsynyt koko seuraavankin päivän. Lisäksi huomattiin että neiti oli satuttanut rintansa metsässä, sillä se oli ihan verisillä naarmuilla. Tuliaisiksi saatiin myös taas jotain ihottumaa hännän alle. Tekisi mieli kieltää koko metsässäkäyminen Fannilta kun aina tulee jotain iho-ongelmaa. Tuo streptokokki on melkein joka kerta riesana siihen asti että lumet tulevat maahan.
Eilen illalla mies päätti repäistä jä kokosi hoitopöydän makkariin. :) Itse olisin varmaankin odotellut joulukuuhun, mutta toinen on niin innoissaan vauvan tulosta,joten suotakoot se hänelle. Nelli toimi virallisena eläinkokelaana varmistaen rakennelman kestävyyden ja lapsiystävällisyyden. Ikean hoitopöytä pääsi läpi mäyräkoiratestistä. Myös ikkunan edessä oleva paikka sai kiitosta,vaikka tuskin Tiitiäinen siinä ihan heti alkaa tähystelemään. :)
Pakollinen masukuva lauantailta. Viikkoja on tänään kasassa 25+1. Enää siis 14 viikkoa jäljellä. Olo on iso, mutta maanantaina järkytyksekseni huomasinkin että kiloja on tullut jo 8! Onneksi mies osasi lohduttaa, että kyllä niitä kuuluukin tulla kun kerran lasta yritetään mahassa kasvattaa.
Osan kyllä pistän turvotuksen piikkiin kun olen joutunut sitä pirun Samarinia ottamaan närästykseen. Tosin se suolamäärä on pitänyt huolen siitä, ettei ole tarvinnut ottaa salmiakkia huimaukseen. Kaiken maailman inhoja vaivoja. Yönukkumisistakin on tullut tuskaisia juurikin närästyksen ja ylimääräisten kolotusten takia ja lenkkeilyäkin olen joutunut rajoittamaan supistusten takia. Tammikuussa otan kyllä kaiken menetetyn liikunta-ajan takaisin. Juuri viikonloppuna harmittelin miehelle, että maratonkoulu alkaa 15.1. kun meidän laskettu aika on 6.1., että taitaa se kyllä jäädä haaveeksi...
Mutta Tiitiäinen on reipas ja vahva. Meillä alkaa olemaan aika kivat päivärytmitkin. Illalla viimeinen hepuliaika on siinä klo 22-23 ja sen jälkeen saan nukkua (tai sitten en vain herää potkuihin) noin kello 5-6 asti kun seuraava kunnon mahamyllerrys alkaa. Keksittiin tuossa jopa Tiitiäiselle nimi, vaikka oma siskoni sen jo arvasi ja jakoi porukoilleni niin pidettäköön se blogin puolella salaisuutena ristiäisiin asti. :)
Terveisin
Iina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti