Viikonlopun kuvapläjäys

 

Loppuviikosta saapui tilaamani Emmaljungan Citykoppa tuohon Ozonen runkoon. Patja odottaa pesuun pääsyä ja koppaosa on kaiken varalta saunotettu, nimimerkillä ötökkäkammoinen.  Koppa oli tosiaan toukokuussa 2013 käyttöönotettu ensimmäistä kertaa joten kauaa edellinen omistaja ei ollut sitä pitänyt. Tosi siistissä kunnossa kaiken kaikkiaan. Hintaa kopalle tuli 150 euroa, mutta halusin juuri tuon PP-kankaan. :)

 

Tosi näppärästi se irtoaa tuosta rungosta. Mieskin kokeili sunnuntai-iltana vaunujen työntämistä pihalla ja tykkäsi kovasti rullaustuntumasta. Jännitin vähän miten reiluun 2 metriseen varteen istuu tuo työntökorkeus mutta hyvä kuulemma oli.

 

Fanni pääsi lauantai-iltana siskoni kanssa 1,5 tunniksi metsään juoksemaan. Alkupuoli meni hyvin, mutta noin kilometriä ennen kotia tuli soitto, että tulkaa vastaan, Fanni ei suostu kävelemään. Raukka oli ihan poikki ja päättänyt että ei kulje enää. :) Oli hauskan näköistä kun lähdettiin vastaan ja noin 500 metrin jälkeen siskoni juoksee vastaan Fanni sylissä. :P

 

Fanni oli kyllä tosi väsynyt koko seuraavankin päivän. Lisäksi huomattiin että neiti oli satuttanut rintansa metsässä, sillä se oli ihan verisillä naarmuilla. Tuliaisiksi saatiin myös taas jotain ihottumaa hännän alle. Tekisi mieli kieltää koko metsässäkäyminen Fannilta kun aina tulee jotain iho-ongelmaa. Tuo streptokokki on melkein joka kerta riesana siihen asti että lumet tulevat maahan.

 

 

Eilen illalla mies päätti repäistä jä kokosi hoitopöydän makkariin. :) Itse olisin varmaankin odotellut joulukuuhun, mutta toinen on niin innoissaan vauvan tulosta,joten suotakoot se hänelle. Nelli toimi virallisena eläinkokelaana varmistaen rakennelman kestävyyden ja lapsiystävällisyyden. Ikean hoitopöytä pääsi läpi mäyräkoiratestistä. Myös ikkunan edessä oleva paikka sai kiitosta,vaikka tuskin Tiitiäinen siinä ihan heti alkaa tähystelemään. :)

 

Pakollinen masukuva lauantailta. Viikkoja on tänään kasassa 25+1. Enää siis 14 viikkoa jäljellä.  Olo on iso, mutta maanantaina järkytyksekseni huomasinkin että kiloja on tullut jo 8! Onneksi mies osasi lohduttaa, että kyllä niitä kuuluukin tulla kun kerran lasta yritetään mahassa kasvattaa.

 

Osan kyllä pistän turvotuksen piikkiin kun olen joutunut sitä pirun Samarinia ottamaan närästykseen. Tosin se suolamäärä on pitänyt huolen siitä, ettei ole tarvinnut ottaa salmiakkia huimaukseen.  Kaiken maailman inhoja vaivoja. Yönukkumisistakin on tullut tuskaisia juurikin närästyksen ja ylimääräisten kolotusten takia ja lenkkeilyäkin olen joutunut rajoittamaan supistusten takia. Tammikuussa otan kyllä kaiken menetetyn liikunta-ajan takaisin. Juuri viikonloppuna harmittelin miehelle, että maratonkoulu alkaa 15.1. kun meidän laskettu aika on 6.1., että taitaa se kyllä jäädä haaveeksi...

 

Mutta Tiitiäinen on reipas ja vahva. Meillä alkaa olemaan aika kivat päivärytmitkin. Illalla viimeinen hepuliaika on siinä klo 22-23 ja sen jälkeen saan nukkua (tai sitten en vain herää potkuihin) noin kello 5-6 asti kun seuraava kunnon mahamyllerrys alkaa. Keksittiin tuossa jopa Tiitiäiselle nimi, vaikka oma siskoni sen jo arvasi ja jakoi porukoilleni niin pidettäköön se blogin puolella salaisuutena ristiäisiin asti. :)

 

Terveisin

Iina

Syksyn tuloa ja tiistain kuulumisia...

Eilen olikin sen verran tuulinen päivä, että meidän pihlajasta olivat melkein kaikki lehdet varisseet. Vaahterakin oli päättänyt koristuttaa pihaa, mutta pitää silti itsepintaisesti suurimman osan lehdistä kiinni. Mutta missä välissä ne kellastuivat noin?

Viime syksynä, uuden talon omistamisen riemussa aloitin haravoinnin jo ensimmäisten lehtien pudottua.  Sitä saikin sitten olla koko ajan haravan varressa aina lokakuun loppuun saakka. Tänä vuonna täytyy koittaa himmailla sen asian kanssa. :)

Oravat ovat taas linnoittautuneet meidän pihakuuseen, joten aamupissatukset ovat lievästi sanottuna mielenkiintoisia. Milloinkaan ei tiedä, milloin meidän portailta lähtee kaksi komeasti ujeltavaa verikoiraa pahaa-aavistamattoman kurren perään. Onneksi on tuo koira-aita, joten matka loppuu viimeistään siihen. Yleensä sentään päädytään jonkun puun alle. Viikonloppuna autotallia siivoillessani meinasin kyllä saada yhdestä kävynnarskuttajasta siivousseuraa. Sen verran uteliaita nämä mukulaoravat ovat. :)

Syksyn tulon huomaa myös siitä, että Nellillä ja Fannilla ei ole aamuisin mikään kiire peiton alta pois. Tänäkin aamuna Fanni nukkui tyytyväisenä pää isännän tyynyllä niin kauan kunnes kutsu aamupalalle kävi. Illallakaan lenkkeily ei kiinnosta; ulkonahan on niin pimeää ja märkääkin jo...

Pidin tänään herkuttelupäivän ja perinteisen Hesesalaatin sijaan kävin syömässä ABC:lla Hawajinleikkeen. Kyllä oli melkoinen pallo/tukala olo kun lähti kohti työmaata. Annos oli kyllä ruhtinaalisen iso salaattipöytineen ynnä muineen.

Riemukseni viimevuotinen syystrenssi meni vielä päälle kun nosti tuon vyötäröosan tuonne tarpeeksi korkealle. :) Jos tällä selviäisi vielä muutaman viikon ennen kun täytyy siirtyä talvitakin käyttöön.  Talvea vasten saakin jännittää pääsenkö ollenkaan tämän vuoden puolella käyttämään viime talveksi hankkimaani Canada Goosen Lady Trillium-parkaa vai mennäänkö suosiolla STI:n kellohelmaisella mekkotakilla, jonne mahtuu alle vaikka kokonainen sirkus.

Alkaa pikkuhiljaa kyllä olemaan sellainen sotanorsu olo jos sattuu näkemään oman heijastuksensa jostain pinnasta. Onneksi tämä on vain väliaikaista ja kerrankin saa olla jättimäinen ihan luvan kanssa. Tiitiäinen potkii nykyään päivisinkin kovasti ja tuntuu että välillä menee keskittyminen ihan kokonaan kun tulee monoa ihan kunnolla, toisaalta jos pikkuinen on pidemmän aikaa ihan hiljaa niin kyllä sitä sittenkin alkaa huolestua.

Tämä viikko on ollut alusta asti aika rankka. Työpäivät venyvät kun kollega pitää kesälomiaan ja asiakastapaamiset ja kohtaamiset myyjien kanssa ovat olleet välillä haastavia ja jopa mieltä raastavia. Mukaviakin juttuja mahtuu mukaan, mutta se ei kyllä naurattanut kun heräsin tänä aamuna neljän maissa miettimään yhtä epäselvää kauppaa.  

Vielä kaksi ja puoli viikkoa talvilomaan. Ajattelin pitää sen tuossa kesäloman ja mammaloman puolessavälissä niin ei tuo odotus tunnu niin pitkältä. En kuitenkaan kauhean myöhään viitsinyt sitä lomaa jättää, jos en pystyisikään olemaan loppuun asti töissä.Talviloman jälkeen olisikin sitten enää 6 viikkoa töitä.

Mitenkäs muilla on viikko lähtenyt käyntiin?

Ensimmäinen blogihaaste

Sain ensimmäisen blogihaasteeni Ajatusaarteita -blogin Lealta:

Haaste menee näin:


Haastettu:
•kertoo omassa blogissaan 11. asiaa itsestään

•vastaa 11. kysymykseen, jotka sinut haastanut on valinnut

•keksii 11. uutta kysymystä

•etsii ja valitsee 11. blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kertoo blogissaan kuka on haastanut sinut ja kenet sinä haastat

Sinut haastanutta ei saa haastaa enää uudestaan.

11. faktaa minusta:

1. Raskauden myötä minun on ollut pakko luopua liiasta itsekriittisyydestä kun kroppa muuttuu. Tämä on toisaalta vaikuttanut myös ajattelutapaani muussa elämässä: en enää stressaa asioista niin kovin ja otan asiat niinkuin ne tulevat.

2. Olen hirvittävän bakteeri- ja ötökkäkammoinen. Jos esim kaupan kassahenkilö on flunssassa, yritän kaikin tavoin olla koskematta samoihin kohtiin kauppatavaroita kuin hän ja kiirehdin aina kotiin käsipesulle. Rintamamiestalossa vastaantulevat ötökätkin aiheuttavat kammotusta, ällöväristyksiä ja ajoittaista paniikkia.

3. Viime aikoina olen nähnyt ihan ihmeellisiä unia. Joskus mietin, että mitkäköhän lääkkeet ovat jääneet ottamatta kun mielikuvitus puskee alitajunnan syövereistä mitä ihmeellisimpiä asioita.

4. Suhtaudun ylisuojelevasti perheenjäseniini, ja jos joku tai jokin uhkaa esim Nelliä ja Fannia, en pelkää asettua tielle. Esimerkkinä viime viikolla kun oltiin lenkillä, yhdestä pihasta juoksi iso samojedikoira hampaat irvessä kimppuumme. Asetuin koirien väliin ja karjuin koiralle pää punaisena "Seis! Ei tule!". Olin henkisesti valmistautunut vaikka taittamaan sen koiran niskat, mikäli huuto ei olisi tehonnut.

5.  Odotan äitiyslomaa innolla. Tuntuu hyvältä myös saada taukoa työelämästä. :)

6.  Lisäksi minua risoo todella paljon tämän nykyisen kropan asettamat rajoitteet. Kun ei enää taivu tietyllä tavalla tai pääse juoksemaan kunnolla jne. Erityisesti nyt ulkovuoriremontin aikana on harmittanut kun en voi osallistua täysipainoisesti oman kodin kunnostukseen.

7. Olen täysin luopunut ajatuksesta, että meidän Nellistä ja Fannista tulisi suuria ajureita.Fannin sairastelut ovat pistäneet asioita uusiin uomiiin ja nyt mennäänkin lähinnä päivä kerrallaan. Fanni syö kortisonia 1/4 tabletin päivässä, sillä kutina saadaan pysymään siedettävänä mutta ei täysin poissa. Nelli sen sijaan on niin oman tiensä kulkija, että on ihan päivästä kiinni kiinnostaako vaiko ei.

8. Olen nauttinut suunnattomasti kun olen päässyt suunnittelemaan paitsi oman kodin remontointia, myös vanhemmillani keittiöremonttia. Mahtavaa huomata kuinka omat mielipiteet otetaan huomioon ja vakavasti. Olenpa jopa piirtänyt vanhemmilleni pesutilojen suunnitelman, joka odottaa toteutustaan.

9. Yksi perimmäisistä syistä edellisen blogin piilottamiseen ja taukoon oli kommentti jonka sain Fannin kasvattajalta. Kiteytettynä se meni niin,että miten hoidan koiraani kun se on jatkuvasti sairas. Meni maku koko blogitouhuun -hetkeksi. Vastattuani yksityiskohtaisesti em. kysymykseen en enää saanutkaan parannusehdotuksia koirienpitooni. Todennäköisimmin eläinlääkärin mukaan Fannia vaivaa krooninen atopia, jota ei voi parantaa. Atopiasta johtuu kutina, mistä seuraavat ihotulehdukset. Tähän liittyy myös herkkyys saada korvatulehduksia. Ruoka-aineallergiasta ei kuulemma ole kyse, mutta ruokavalion valinnoilla voidaan tukea immuunipuolustusta.

10. En ole vieläkään päättänyt mitä haluaisin tehdä isona. Haaveita kyllä on, mutta terve järki iskee väliin aika-ajoin. Olisi kiva tehdä jotain sellaista, mistä nauttii, että töihin olisi kiva tulla ja että kokisi saavansa aikaan jotain merkityksellistä. Valitettavasti kaikki eivät voi olla toimittajia/ työkseen bloggaajia/ sisustussuunnittelijoita/ miljonäärejä... :)

11. Kävin alkuvuonna ja keväällä ahkerasti, lähes viikottain, karaokessa.Kehityinkin mielestäni tosi hyvin teknisesti. Kuitenkin alkuraskauden pahoinvoinnin takia jouduin jättämään harrastuksen reiluksi 4 kuukaudeksi. Nyt ajatus ison mahan kanssa pubiin lähtemisestä yksin tuntuu epämiellyttävältä ja lisäksi hengästyttää muutenkin nykyään jo ihan tarpeeksi. Ehkä kokeilen sitten uusiksi kun Tiitiäinen on syntynyt. :)


11. kysymystä ja vastausta


1. Missä asiassa olet hyvä?

Keittiöpsykologiassa. Kuuntelen mielelläni toisten murheita ja otankin helposti sellaisen kallonkutistajan roolin, missä tarjoan erilaisia ratkaisumalleja sovellettavaksi. Lisäksi  kehotan usein ottamaan etäisyyttä ko ongelmaan ja tarkastelemaan sitä eri kanteilta.
2. Mikä on lempiherkkusi?

Lidlin amerikkalainen jäätelö keksitaikinanpalasilla. Valitettavasti jouduin lopettamaan tämän herkun nauttimisen kun sain neuvolasta noottia painonnoususta. Saatan jopa nähdä unta että syön tuota jäätelöä purkkitolkulla.
3. Miten vastaat puhelimeen?

Yleensä että "Iina" jos en tunne numeroa tai näe soittajaa. Jos näen kuka soittaa ja se on joku tuttu niin sitten vaan että "No moi!". Niin ja töissä "Autotalo XXX!". Joskus saatan töissä vastata  vahingossa noin omaankin puhelimeen mikäli se sattuu soimaan. :P
4. Mitä asiaa haluaisit muuttaa ulkonäössäsi tai itsessäsi?

Tällä hetkellä olisin varmasti tyytyväinen kun saisin oman kroppani takaisin ja pääsisin eroon näistä raskausfinneistä. Naama on kuin teiniaikoina. :P
5. Mikä saa sinut ärsyyntymään?

Se,että jos kysyn jotain, enkä saa siihen vastausta.
6. Oletko koukussa johonkin?

Sokeriin yleisesti. :)
7. Millainen olet vihaisena?

Vetäydyn itseeni , saatan tiuskia ja lopulta jos ärsytys kasvaa liian suureksi niin saatan alkaa huutamaan ja puhun samalla suuni puhtaaksi. Lepyn kuitenkin nopeasti.
8. Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?

Rokkimimmi.
9. Mikä on kotityö, jonka teet mielelläsi ja minkä jättäisit mieluiten tekemättä?

Inhoan imuroimista. Kaikkein mieluiten laitan ruokaa ja tiskaan.
10. Paras tai mieleenpainunein lukemasi kirja tai elokuva?

Apua, en ole kyllä nyt lukenut pitkiin aikoihin mitään. En osaa kyllä vastata tuohon elokuva-asiaankaan.
11. Lempivuodenaikasi, miksi juuri se?
Tykkään syksystä väriloiston takia. Vaikka se haravointi onkin välillä aika ärsyttävää.

11 Kysymystä muille:

1. Milloin on soveliasta aloittaa jouluvalmistelut?

2. Ostatko suunnitelmallisesti vai "kun halvalla sai"-tyyliin?

3. Mikä on paheesi?

4. Jos saisit 3 toivetta, mitkä ne olisivat?

5. Jos saisit korjata yhden vääryyden Suomessa, mikä se olisi?

6. Oletko aamuvirkku vai -torkku?

7. Paras saamasi elämänohje?

8. Miten vietät vapaapäiväsi?

9. Minne haluaisit matkustaa?

10. Mitä kanavaa kuuntelet radiosta ja miksi?

11. Missä haluaisit olla nyt?

Haastan: 

Kaikki ketkä kokevat intoa vastaamiseen :)

Emmaljunga Ozone-rattaat

Ostettiin eilen Emmaljungan Ozone-malliset rattaat Tiitiäistä varten. Värinä oli PP Black/Blue. Samalla reissulla tuli ostettua duopussi. Rattaat on otettu käyttöön 2/2011. Ostan tähän vielä erikseen citykopan samalla värillä niin pärjätään ensimmäiset 6kk. Olen vielä kahden vaiheilla, tarvitaanko talvirenkaita, sillä Ozoneissahan on ne pienemmät etupyörät.

Nelli ja Fanni pääsivät tottakai testaamaan, että rattaat ovat varmasti lapsiturvalliset. Pääsivät läpi mäyräkoiratarkastuksesta; molemmat nukahtivat alta aika yksikön. Nelli ihastui erityisesti tavarakoriin, siellä on mukava pesämäinen piilopaikka. :)

Fanni sen sijaan pisti söpöilyvaihteen päälle päästyään rattaisiin. Mitenköhän mahtaa käydä tammikuussa kun vaunuihin pitäisi laittaa mäyräkoiran sijasta vauva? Ymmärtävätköhän mäyrikset tämän tosiasian vai saammeko nähdä pitkiä katseita ja ylenkatsovaa kyräilyä. Aika näyttää.

Tässä vielä masukuvaa lauantailta. Viikkoja kasassa tällöin 23+5. Siellä se Tiitiäinen kasvaa. Oikein naurattaa kun katselee alkupuoliskon kuvia ja sitä ihan litteää mahaa, mikä mulla oli. Tänään tuli taas odottajan uutiskirje, jossa onniteltiin viimeisen kolmanneksen alkamisesta. Pikkuhiljaa alkaa kyllä elämä muuttua tuskaiseksi, niin selän kanssa kuin yleisen olemisen. Lattialle tippuneet tavarat saa vielä poimittua, mutta maha alkaa olla ilkeästi tiellä. Vielä noin 15 viikkoa masuelämää.

Terveisin
Iina

Edit: En tiedä mikä tätä bloggeria vaivaa kun en pääse asettelemaan noita tekstejä kivasti. Täytyy kotikoneelta koittaa muokata niitä. :)

Tervetuloa!

Alku aina hankalaa, niinhän sitä sanotaan. Oma blogiurani alkoi jo vuonna 2008 kun perustin Me and the Mäyräkoira -nimisen blogin. Blogit olivat aika uusi juttu silloin ja pari vuotta myöhemmin elettiin kunnon blogibuumiaikaa. Viisi vuotta on pitkä aika tehdä jotain asiaa intohimoisesti ja väsymyshän siinä iski, eikä enempää ja vähempää hämmennys nopeasti muuttuvasta elämästä.

Laitoin Me and the Mäyräkoira-projektin kuitenkin jäihin keväällä 2013 erinäisistä syistä. Voi olla,että vielä jossain vaiheessa vapautan tekstit kaiken kansan nähtäviksi.

Uudessatorpassa tarkoituksena olisi kuitenkin blogata rennosti, ilman ryppyjä otsalla ja aikatauluista huolehtien. Lisäksi aihealueet ovat paljon vapaammat. Mikäli koen jonkun aiheen olevan kanssanne jakamisen arvoinen, jaan sen. 

Jospa nyt kertoisin jotain meistä. Olen 25-vuotias nainen Satakunnasta ja asun aviomieheni ja kahden mäyräkoiran, Nellin (s. 2008) ja Fannin (s. 2011) kanssa vuonna 1955 valmistuneessa rintamamiestalossa, Uudessatorpassa. Uuteentorppaan muutimme syyskuussa 2012, joten vuosi on nyt takana. Tammikuussa 2014 perheemme odottaa saavansa uuden jäsenen, Tiitiäisen, jonka odotukseen perehdymme myös tässä blogissa. Pienen elämänalun liittyminen seuraamme on ollut jo nyt mullistavaa, joten jännityksellä odotamme, miten käy kun hän syntyy. :)

Äitiyslomalle työstäni jään marraskuun viimeisellä viikolla. Koulutukseltani olen yritysjohtamisen tradenomi, mutta teen sihteerinhommia paikallisessa yrityksessä. Katsotaan sitten, mihin maailma meidät vie vanhempainvapaan jälkeen.

Tervetuloa seuraamme!